Tämä on lupaava artikkeli.
Koordinaatit: 20.2°S, 57.5°E

Mauritius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mauritiuksen tasavalta
Republic of Mauritius (englanniksi)
République de Maurice (ranskaksi)
Mauritiuksen lippu Mauritiuksen vaakuna
lippu vaakuna

Mauritiuksen sijainti Afrikassa tummanvihreällä
Mauritiuksen sijainti Afrikassa tummanvihreällä

Valtiomuoto parlamentaarinen tasavalta
Presidentti Pritivirajsing Roopun
Pääkaupunki Port Louis
Pinta-ala
– yhteensä 2 040 km² [1] (sijalla 180)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2023) 1 309 448 [2] (sijalla 158)
– väestötiheys 588 as. / km²
– väestönkasvu 0,57 % [1] (2018)
Viralliset kielet –
Valuutta Mauritiuksen rupia (MUR)
BKT (2021)
– yhteensä 26,55 mrd. (PPP) USD [2]  (sijalla 145)
– per asukas 21 000 USD
HDI (2019) 0,804 [3] (sijalla 66)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,9 % [1]
– teollisuus 24,6 % [1]
– palvelut 70,5 % [1]
Aikavyöhyke UTC+4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Yhdistyneestä kuningaskunnasta
12. maaliskuuta 1968[4]
Lyhenne MU
– lentokoneet: 3B
Kansainvälinen
suuntanumero		 +230
Tunnuslause Stella Clavisque Maris Indici (Intian valtameren tähti ja avain)[5]
Kansallislaulu ”Motherland”
Edeltäjä(t)  Mauritius (Commonwealth realm)
(1968–1992)
 Brittiläinen Mauritius
(1810–1968)

Mauritiuksen tasavalta (engl. Republic of Mauritius, ransk. République de Maurice) eli Mauritius on saarivaltio Intian valtameressä 900 kilometriä Madagaskarista itään. Yhdessä Réunionin ja Rodriguesin kanssa Mauritiuksen saari muodostaa Maskareenien saariryhmän.

Yhteiskunnallisesti Mauritius on Afrikan maaksi poikkeuksellinen. Koko itsenäisyyden ajan siellä on vallinnut toimiva monipuoluedemokratia, ja maassa on melko pitkälle kehittynyt hyvinvointi.[6]

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen kartta
Chamarelin putoukset

Sijainti ja pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen pääsaari sijaitsee Intian valtamerellä, Madagaskarin itäpuolella leveyspiirien 16 ja 20 eteläistä leveyttä välillä.[7] Valtioon kuuluu lisäksi 550 kilometriä pääsaaresta itään sijaitseva Rodrigues, 400 kilometriä koilliseen sijaitsevat Cargados Carajosin särkät ja 580 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Agaléga.[8] Valtion pinta-ala on 2 045 neliökilometriä. Pääsaaren Mauritiuksen koko on 1 865 neliökilometriä ja Rodriguesin 109 neliökilometriä. Agaléga on noin 21 neliökilometriä ja Cargados Carajosin särkät 3 neliökilometriä.[9]

Mauritius on koralliriuttojen ympäröimä tuliperäinen saari. Keskiylänköä reunustavat vuoret.[4] Mauritiuksen korkein kohta on Mont Piton, jonka korkeus on 828 metriä.[1]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksella on trooppinen, merellinen ilmasto. Siellä on kaksi vuodenaikaa, kuuma ja kostea kesä ja kuiva, hiukan viileämpi talvi, mutta lämpötilaeroa on vain muutamia asteita (kesällä eli tammikuusta maaliskuuhun tyypillinen lämpötila on 26 °C, talvella heinäkuusta syyskuuhun 22 °C). Sadekausi liittyy pasaatien kohtaamisvyöhykeeseen, joka kulkee Mauritiuksen yli tammikuusta maaliskuuhun. Silloin sadetta saadaan noin 200–250 mm kuukaudessa. Trooppiset syklonit saattavat iskeä saarille sadekauden aikana.[7][10]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eristyneen sijaintinsa, ikänsä ja monipuolisten pinnanmuotojen ansiosta Mauritiuksen kasvillisuus on monimuotoista ja varsin kotoperäistä.[9] Vuoden 2010 tietojen mukaan Mauritiuksella on 685 alkuperäistä koppisiemenistä kasvilajia. Niistä 267 on kotoperäisiä, lisäksi 150 lajia on endeemisiä Maskareenien saaristossa.[11] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellutkin Mauritiuksen kasvimonimutoisuuden keskukseksi.[9]

Monet kasvilajit ovat erittäin uhanalaisia tai kuolleet jo sukupuuttoon. Vuonna 2010 arvioitiin, että vain kaksi prosenttia saaren pinta-alasta oli alkuperäisen metsän peitossa. Luonnonvaraiset alueet ovat usein jyrkkiä kallioita tai rotkoja, joita on ollut vaikeaa ottaa maanviljelyn tai rakentamisen kohteeksi.[9] Kotoperäisistä kasveista 89 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi.[11]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksendodo.

Mauritiuksella luonnostaan tavattavia nisäkkäitä ovat muun muassa etelänmerinorsu ja lepakkolajit madagaskarinhautalepakko Taphozous mauritianus, isomaskareenienlenkko Pteropus niger ja peikkohännäkkö Mormopterus acetabulosus. Pikkumaskareenienlenkko Pteropus subniger -hedelmälepakko on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen tuomina saarella elävät muun muassa mustakaulajänis, rotat, hännätöntanrekki, hiiripäästäinen, mungo, timorinhirvi ja villisika.[12]

Mauritiuksendodo eli drontti oli yksi Mauritiuksen endeemisistä eliölajeista, joita ei esiintynyt missään muualla. Eurooppalaisten saavuttua saarelle laji alkoi harvinaistua ja lopulta hävisi sukupuuttoon. Viimeiset drontit kuolivat 1600-luvun lopulla. Drontti on vielä nykyäänkin ylpeyden aihe Mauritiukselle. Se näkyy monesta asiasta, esimerkiksi Mauritiuksen vaakunassa on drontti.[13] Muita vain Mauritiuksella eläviä lintulajeja ovat muun muassa mauritiuksentuulihaukka, mauritiuksenkyyhky, mauritiuksenkaija, mauritiuksenkäpinkäinen, mauritiuksenbulbuli, mauritiuksenrilli ja mauritiuksenkutoja.[14] Drontin ohella sukupuuttoon kuolleita ovat esimerkiksi mauritiuksensinikyyhky, mauritiuksenluhtakana ja Mascarenotus sauzieri -pöllölaji.[15]

Muista kuin merilinnuista 80% on kotoperäisiä, samoin kuin 80% matelijoista ja 40% lepakkolajeista. Monet kotoperäiset lajit ovat kadonneet viimeisen 400 vuoden aikana ihmisen tuomien haitallisten vieraslajien tai maankäytön muutosten takia.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollantilaisten ja ranskalaisten vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabien ja malaijien oletetaan tunteneen saaren jo 900-luvulla.[16] Portugalilaiset vierailivat saarella 1500-luvulla, mutta hollantilaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1598.[17] Amiraali Wybrand van Warwijckin johtama retkikunta antoi saarelle nimen Alankomaiden käskynhaltijan Morits Oranialaisen mukaan.[16]

Hollanti yritti asuttaa saarta kahteen kertaan, ensin 1638–1658 ja siten 1664–1710. Jälkimmäisen yrityksen jälkeen hollantilaiset vetäytyivät saarelta ja jättivät sen merirosvojen tukikohdaksi.[17] Alankomaiden kolonisaation aikakaudella siirtokuntalaiset tappoivat sukupuuttoon mauritiuksendodon.[18]

Ranskalainen Guillame Dufresne d’Arcel otti saaren syyskuussa 1715 ja nimesi sen Île de Franceksi.[18][17] Kuvernööri Bertrand-François Mahé de La Bourdonnais tuli vuonna 1735 kehittämään Mauritiusta, ja hän perusti sinne Port Louis’n laivastotukikohdaksi.[18] Siirtokunta kehittyi kuitenkin hitaasti, ja Ranskan kruunu otti sen 1767 itselleen Ranskan Itä-Intian kauppakomppanialta. Ranska alkoi tuoda saarella afrikkalaisia orjia, ja siirtokunta alkoi kukoistaa taloudellisesti sokeriplantaasien ansiosta.[17]

Brittihallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin sotien aikana ranskalaiset alukset iskivät Mauritiukselta käsin brittiläisten kauppalaivojen kimppuun.[16] Britannia valtasi Mauritiuksen 1810, ja vuonna 1814 Pariisin rauhansopimus antoi saaren Britannialle. Saari säilytti kuitenkin Britannian siirtomaalle poikkeuksellisesti ranskalaiset tavat ja lain sekä ranskan kielen. Britannia kielsi orjuuden 1835 ja alkoi tuoda saarella intialaisia siirtotyöläisiä. Heitä kuljetettiin melkein puoli miljoonaa 1920-loppuun mennessä.[17]

Mauritiuksen intialaistaustaisten ja ranskalaisten välille syntyi 1920-luvulla levottomuuksia, joiden pohjalta saarelle muodostui kuitenkin myös ensimmäiset puolueet. Työväenpuolue perustettiin 1936, ja ensimmäiset parlamenttivaalit pidettiin 1947. Se oli ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä, ja itsenäisyysliike alkoi 1960-luvulla voimistua.[16]

Vuonna 1965 Mauritiuksella syntyi rotumellakka, joka aiheutti kuolonuhreja.[19] Vuonna 1967, jolloin pidettiin itsenäisyyttä koskevat vaalit, koettiin muslimeja ja kreoleja/kiinalaisia koskenut mellakka. Vuonna 1968 nähtiin kymmenen päivää kestänyt muslimien ja kreolien välinen rotumellakka. Vähintään 25 ihmistä tapettiin, sadat haavoittuivat ja tuhannet ajettiin kodeistaan.[20]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritius sai itsenäisyyden 1968, ja ensimmäiseksi pääministeriksi nousi Seewoosagur Ramgoolam.[16] Sykloni Claudette iski Mauritiukselle vuoden 1979 lopulla. Seuraavana vuosikymmenen alussa saaren talouteen vaikutti sokerin maailmanhintojen putoaminen. Poliittisen epävakauden seurauksena hallinto alkoi toteuttaa menestyksekästä talouden monipuolistamisohjelmaa.[17]

Ramgoolam johti maata pääministerinä sen vuoteen 1982, jolloin hän hävisi vaalit vasemmistolaiselle koalitiolle. Mauritiuksen työväenpuolueen johtajana ollut Ramgoolam oli rakentamassa Mauritiukselle afrikkalaisittain ainutlaatuista hyvinvointia, ja häntä on sanottu kansakunnan isäksi. Vuonna 1983 hänet valittiin Mauritiuksn kenraalikuvernööriksi, joka oli seremoniallinen valtionpäämiehen virka silloin, kun maa oli vielä itsenäistymisen jälkeenkin muodollisesti Britannian monarkin alaisuudessa.[21].[21]

Mauritius päätti 1991 siirtyä monarkiasta tasavaltalaisuuteen.[17] Ensimmäiseksi presidentiksi äänestettiin vuonna 1992 Cassam Uteem. Vuonna 2002 hän erosi, koska ei halunnut allekirjoittaa uusia terrorisminvastaisia lakeja[22][23]. Hänen sijalleen nousi Karl Offman.[24] Mauritiuksen ensimmäisen pääministerin Seewoosagur Ramgoolamin poika Navin Ramgoolam oli Mauritiuksen pääministerinä vuosina 1995–2000 ja uudelleen vuodesta 2005.[25] Anerood Jugnauth oli pääministerinä vuodesta 2000 ja lokakuussa 2003 hänet valittiin presidentiksi.[26]

Mauritiuksen itsenäisyyden ajan pahimmat levottomuudet syttyivät vuonna 1999. Taustalla oli Mauritiuksen köyhimpien, jotka kuuluivat pääosin kreoleihin, osattomuus taloudellisesta kehityksestä.[17] Mellakoiden käynnistäjänä toimi kreolilaulajan kuolema vankilassa.[27]

Vuoden 2010 vaaleissa pääministeri Navin Ramgoolamin johtama hallitus sai vaalivoiton ja hänen johtamansa työväenpuolueen PTR johtama allianssi sai 41 parlamentin 62 paikasta.[28] Ideologinen vastakkainasettelu vallitsi pääministeri Ramgoolamin ja presidentti Jugnauthin välillä. Presidentti Jugnauth oli toiminut aiemmin pääministerinä vuosina 1982–1995 ja 2000–2003.[29]

Jugnauth erosi presidentin virasta vuonna 2012 palatakseen puoluepolitiikkaan, ja hänen seuraajakseen uudeksi presidentiksi valittiin parlamentin puhemies Kailash Purryag.[30] Joulukuussa 2014 Anerood Jugnauth taas nousi Mauritiuksen pääministeriksi, sillä hänen johtamansa Alliance Lepep -koalitio oli saanut maan parlamenttivaaleissa murskaavan vaalivoiton.[31]

Vuonna 2015 presidentiksi valittiin kasvitieteilijä Ameenah Gurib, josta tuli Mauritiuksen ensimmäinen naispresidentti[32][33][34]. Maaliskuussa 2018 hän erosi, koska häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä. Hän itse kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin.[35] Joulukuussa 2019 Mauritiuksen parlamentti valitsi yksimielisesti uudeksi presidentiksi pääministerin ehdotuksesta Pritivirajsing Roopunin.[36]

Tammikuussa 2017 pääministeri Anerood Jugnauth erosi virastaan 86-vuotiaana ja nimesi seuraajakseen poikansa Pravind Jugnauthin. Oppositio protestoi tätä vallanvaihtoa, mutta presidentti totesi vallanvaihdon hyväksyttäväksi ja perustuslain mukaiseksi. Vallanvaihto kuitenkin korosti Mauritiuksen politiikan perhedynastioiden merkitystä.[37]

YK:n alainen Kansainvälinen oikeusistuin (ICJ) totesi tammikuussa 2019, että ennen Mauritiuksen itsenäistymistä vuonna 1968 tehty päätös irrottaa Mauritiuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta saaret, joilla on Yhdysvaltain sotilastukikohta Diego Garcia, oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Mauritiuksen pääministeri Pravind Jugnauth vaati Britanniaa noudattamaan oikeuden selkeää päätöstä ja luovuttamaan saaret Mauritiuksen hallintaan.[38]

Marraskuun 2019 vaaleissa pääministeri Pravind Jugnauthin johtama koalitio sai taas selkeän vaalivoiton ja Jugnauth jatkaa edelleen pääministerinä. Koalition johtava puolue oli pääministerin MSM (Militant Socialist Movement), joka nykyään käytännössä edustaa keskusta-vasemmistolaista politiikkaa ja jonka kannattajakunnan ydin on Mauritiuksen hinduväestö, joka muodostaa noin puolet kansasta. MSM oli muodostanut vuoden 2019 vaaleihin koalition pienempien puolueiden kanssa nimellä Alliance Morisien, ja koalitio sai vuonna 2019 parlamentin paikoista 63% ja kaikista äänistä 37%. Mauritiuksen työväenpuolueen johtama koalitio sai 22% paikoista ja 34% äänistä. Mauritiuksen militanttiliike (MMM) sai 13% paikoista ja 20% äänistä.[39]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen parlamenttitalo

Mauritius on parlamentaarinen demokratia, jonka valtionpäämies on presidentti, jonka asema on pitkälti seremoniallinen.[34] Kansalliskokous äänestää presidentin ja varapresidentin viisivuotiskaudelle, saman ehdokkaan korkeintaan kahdelle kaudelle.[1] Vuonna 2019 presidentiksi valittiin Pritivirajsing Roopun.[34]

Merkittävin poliittisen vallan käyttäjä on pääministeri, jonka presidentti nimittää kansalliskokouksen suurimmasta puolueesta tai suurimmasta puoluekoalitiosta Vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen pääministerinä jatkoi Militant Socialist Movement (MSM) -puolueen Pravind Jugnauth, josta oli tullut pääministeri 2017 isänsä Aneroodin erottua.[34]

Parlamentti eli Kansalliskokous on yksikamarinen kansalliskokous, johon valitaan 62 kansanedustajaa suoraan yleisillä vaaleilla ja kahdeksan kansanedustajaa menee ”parhaille häviäjille”, jotka keskusvaalilautakunta nimittää. Mauritiuksen pääsaari on jaettu 30 vaalipiiriin, joista jokaisesta valitaan 3 edustajaa. Lisäksi Rodriguesin saarella on 2 paikkaa.[40] ”Parhaiden häviäjien” valinnan tarkoituksena on nostaa parlamenttiin myös vähemmistöjen ja pienempien puolueiden edustajia. Vaalikausi on viisi vuotta ja äänioikeuden ikäraja 18 vuotta.[41]

Mauritiuksen merkittävimmät poliittiset puolueet ovat Militant Socialist Movement (MSM), Työväenpuolue ja Mauritian Militant Movement (MMM). MSM ja Työväenpuolue saavat kannattajansa erityisesti valtaväestön eli hindujen parista, kun taas MMM-puoluetta kannattavat kreolit, muslimit ja hindiä puhumattomat intialaiset (tamilit ja telugut). Puolueilla on kuitenkin kannatusta yli kansanryhmien.[41]

Puolueet muodostatavat tavanomaisesti aina ennen vaaleja liittoutumia, koska mikään puolue ei ole saanut vielä enemmistövaltaa. Vuoden 2019 vaaleissa Morisian Alliance sai 42 paikkaa. Liittouman pääpuolue oli Pravind Jugnauthin johtama MSM. Suurimmaksi oppositioliittoumaksi nousi entisen pääministerin Navinchandra Ramgoolamin Työväenpuolueen johtama National Alliance.[40]

Mauritiuksen perustuslaki ei määrittele valtiolle mitään virallista kieltä, mutta parlamentin työkieli on englanti. Parlamentissa voi kuitenkin käyttää myös ranskaa.[42]

Ulkosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritius on varsin innokkaasti mukana alueellisessa yhteistyössä, ja se kuuluu moniin alueellisin järjestöihin. Seychellit on varsin läheinen kumppani, ja valtiot ovat sopineet laaja-alaisesta yhteistyöstä. Mauritius ja Madagaskar perustivat 2018 pysyvän yhteiskomission.[43]

Mauritiuksella on Britannian kanssa kiistaa Chagossaarten omistuksesta. Mauritius vaatii saarten palauttamista ja mahdollisuutta asuttaa ne uudestaan sieltä siirretyillä asukkailla.[40] Britannia on vielä kieltäytynyt Chagossaarten luovuttamisesta, vaikka Kansainvälinen tuomioistuin totesi 2019 Britannian hallinnon olevan laitonta ja tultava päätökseen. Samaan johtopäätökseen tuli 2021 myös Kansainvälinen merioikeustuomioistuin.[44] Chagossaarten lisäksi Mauritius vaatii itselleen Ranskan hallinnoimaa pientä Tromelinia.[45]

Avoimuus ja vapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2023 arvion mukaan Mauritius on avoin ja vapaa monipuoluedemokratia, jossa valta voi vaihtua vapaiden ja rehellisten vaalien välityksellä puolueelta toiselle. Valta on kuitenkin keskittynyt muutamalle suvulle, ja etniset jaot ovat varsin syviä.[34] Mauritius on ollut yksi Afrikan vähiten korruptoituneita valtioita, mutta korruption kasvu on 2020-luvulla huolettanut. Varsinkin MV Wakashion öljyonnettomuuden huono hoitaminen sekä Euroopan unionim kritiikki rahanpesun vastaisen lainsäädännön puutteista ovat olleet korruptiohuolten keskiössä.[46]

Oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen oikeuslaitos on itsenäinen eikä siihen kohdistu erityisen suurta poliittista painetta, vaikka poliitikkojen oikeusjuttujen kohdalla hallinto saattaa painostaa myös oikeutta. Mauritiuksen oikeuslaitoksessa on siirtomaahistorian seurauksena vaikutteita sekä brittiläisestä että ranskalaisesta oikeuskäytännöstä.[47]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen piirikuntakartta

Mauritiuksen saari itsessään jakautuu yhdeksään alueeseen (district), ja hallinnollisesti Mauritiuksella on yksi kaupunginvaltuusto, neljä kunnanvaltuustoa ja seitsemän aluevaltuustoa.[48] Alueiden arvioitu asukasluku 2022 on:[49]

  1. Rivière Noire (86 141)
  2. Flacq (138 221)
  3. Grand Port (111 986)
  4. Moka (83 531)
  5. Pamplemousses (142 408)
  6. Plaines Wilhems (362 463)
  7. Port Louis (116 055)
  8. Rivière du Rempart (107 604)
  9. Savanne (67 730)

Mauritiuksen tasavaltaan kuuluu myös neljä muuta saarta ja saariryhmää riippuvuusalueena (dependency). Niistä Chagossaaret on Britannian hallinnassa.[48] Muiden saarten asukasluku vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan on[50]:

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouden suunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allas luksuslomakohteessa Mauritiuksella
Sokeriruokoplantaasi Mauritiuksella

Mauritiuksen talous on yksi Afrikan menestyneimmistä, ja bruttokansantuote henkeä kohti on maanosan korkeimpia. Vuoden 2022 tilastojen mukaan vain Seychelleillä lukema oli korkeampi.[51] Maailmanpankki nosti Mauritiuksen vuonna 2020 korkean tulotason maaksi, mutta koronapandemia iski valtion talouteen pahoin, minkä takia maa tippui takaisin ylempään keskitulotasoon.[52] Pandemia supisti vuonna 2020 Mauritiuksen taloutta 15 prosentilla, mutta vuonna 2021 talouskasvu oli jo 3,7.[53]

Mauritius on kehittynyt varsin nopeasti itsenäistymisensä jälkeen matalan tulotason maatalousvoitteisesta valtioista, jonka talous on monipuolistunut ja joka saa runsaasti ulkomaisia investointeja. Saavutus on siinä mielessä merkittävä, että Mauritius on syrjäinen saarivaltio eikä siellä ole merkittäviä luonnonvaroja.[54] Mauritiuksen talouden keskeisimmät alat ovat tekstiiliteollisuus, matkailu, finanssipalvelut, viestintätekniikka, kalateollisuus, rakentaminen, energia ja koulutus.[53]

Alat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen palvelusektorilla työskentelee noin 70 prosenttia työvoimasta, ja se tuottaa noin 67 prosenttia bruttokansantuoteesta. Maa houkutteli vuonna 2019 noin 1,4 miljoonaa matkailijaa, mutta koronan takia määrä romahti. Vuonna 2022 matkailu osoitti jälleen toipumisen merkkejä.[55]

Maatalous on varsin pientä, ja se tuottaa vain 3,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sokeriruoko on selvästi merkittävin viljelykasvi, ja sitä tuotetaan 2,7 miljoonaa tonnia vuosittain. Sokeriruokoa kattaa yli 70 prosenttia maan viljellystä alasta, teepensaan osuus on hieman yli 10 prosenttia ja muiden viljakasvien vajaa 15 prosenttia.[55]

Teollisuustuotannossa on mukana 24 prosenttia työvoimasta, ja se tuottaa noin 18 prosenttia bruttokansantuotteesta. Merkittävimmät teollisuudenalat ovat tekstiilien valmistus ja sokerin tuotanto. Mauritius on käytännössä eteläisen Itä-Afrikan tekstiilituotannon keskittymä. Teollisuustuotanto on kasvanut 1970-luvulta lähtien, ja Mauritiuksen vapaatuotantoalueella on keskitytty työvoimaa vaativaan tuotujen raaka-aineiden tai puolivalmisteiden prosessointiin vientiä varten.[56]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metro Expressin juna

Mauritiuksen liikenneverkko on kehittynyttä, ja tiestö on suurimmalta osaltaan päällystettyä. Rahtiliikenne on keskittynyt Port Louis’n satamakaupunkiin. Sillä on myös vapaasataman asema, millä on pyritty luomaan satamasta kansainvälistä rahtiliikenteen solmukohtaa.[56]

Mauritiuksen rautatieverkkoa alettiin rakentaa 1860-luvulla, ja sen pituus oli suurimmillaan noin 250 kilometriä. Rautatiet suljettiin tappiollisina henkilöliikenteeltä 1956 ja rahtiliikenteeltä 1964. Rautatiet purettiin ja myytiin romumetallina Etelä-Afrikkaan ja Intiaan.[57] Raideliikenne palasi saarelle 2019, kun Port Louis’sta Curepipeen kulkeva pikaraitiotie Metro Express avattiin.[58]

Mauritiuksen merkittävin lentoasema sijaitsee 48 km pääkaupungista Port Louisista ja on nimeltään Sir Seewoosagur Ramgoolamin kansainvälinen lentoasema. Moderni terminaali-rakennus avattiin vuonna 2013 ja kenttä on Mauritiuksen kansallisen lentoyhtiön Air Mauritiuksen kotikenttä. Moderni kansainvälinen lentokenttä on keskeisen tärkeä Mauritiukselle taloudellisesti merkittävän turismin kannalta.[59]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen asukasluku on vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan 1 235 260. Suurin osa elää pääsaarella, jonka asukasluku on noin 1,19 miljoonaa. Rodriguesilla asuu väestönlaskennan mukaan 43 650 ja Agalégalla 330 ihmistä.[60]

Mauritiuksen väestö on sadan vuoden aikana yli kolminkertaistunut, sillä vuonna 1921 asukkaita oli noin 383 tuhatta. Väestö oli kuitenkin vuoden 2022 väestönlaskennassa vähentynyt ensimmäisen kerran. 11 vuotta aikaisemmin asukkaita oli ollut noin 20 000 enemmän.[60] Vuosittainen väestönkasvu oli ollut –0,01 prosenttia. Hidastuneen ja lopulta negatiiviseksi kääntyneen väestönkasvun taustalla on madaltunut kokonaishedelmällisyysluku.[61] Samalla Mauritiuksen väestö elää aiempaa pidempään, minkä seurauksena väestöpyramidi on muuttunut tynnyrimäiseksi. Vuonna 2022 väestön mediaani-ikä oli 38 vuotta, kun vuonna 2011 se oli ollut 34 vuotta. Alle 15-vuotiaiden osuus tippui samaan aikaan 20,7 prosentista 15,4 prosenttiin ja yli 60-vuotiaiden osuus kasvoi 12,7 prosentista 18,7 prosenttiin.[62]

Mauritiuksen asukkaat koostuvat monista aineksista, mutta jopa kaksi kolmasosaa on intialais-pakistanilaista alkuperää, jotka ovat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa tuotujen sopimustyöläisten jälkeläisiä. Neljäsosa mauritiuslaisista on puolestaan kreoleja eli ranskalaisten ja afrikkalaisten jälkeläisiä. Lisäksi maassa elää kiinalaisia ja eurooppalaisia. Englanti on Mauritiuksen virallinen kieli, mutta vain pieni osa asukkaista puhuu sitä. Lingua francana on englannin sijaan ranskaan perustuva kreolikieli morisyen.[63] Sitä puhui vuonna 2022 äidinkielenään 90,0 prosenttia Mauritiuksen asukkaista. Seuraavaksi käytetyimmät kielet olivat bhodžpuri (5,1 %) ja ranska (4,4 %).[64] Suurin uskontokunta on hindulaisuus 52 prosenttia, muut ovat: kristittyjä 28,3 prosenttia, joista katolilaisia 26 prosenttia, protestantteja 2,3 prosenttia, ja muslimeja on 16,6 prosenttia.[1]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksella toimii seitsemän yliopisto-opetusta antavaa instituutiota.[65] Isoin ja vanhin näistä on Mauritiuksen yliopisto.

Mauritiuksen kulttuuri on monimuotoista, ja maan eri väestöryhmät ovat tuoneet oman osansa siihen. Etninen ja uskonnollinen moninaisuus näkyy esimerkiksi juhlissa ja festivaaleissa. Maassa juhlitaan helmi-maaliskuussa hindujen Maha Shivratria ja loka-marraskuussa diwalia, muslimien Id al-Fitria ramadanin lopssa, katolisten isä Lavalin muistojuhlaa syyskuussa, pyhäinpäivää marraskuussa ja joulua joulukuussa. Lisäksi maassa juhlitaan näyttävästi myös kiinalaista uuttavuotta ja tammi-helmikuussa tamilien Thaipusam-festivaalia.[66]

Mauritiuksen omaleimainen kansantanssi ja sitä säestävä musiikkityyli on nimeltään séga. Sitä esitetään perinteisesti paikallisilla instrumenteilla: triangelia, rumpua ja marakassia muistuttavilla soittimilla. Alkuperäinen mauritiuslainen kielisoitin bobre on väistynyt tavallisempien kitaroiden tieltä.[67]

Mauritiuksella on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Aapravasi Ghat ja Le Mornen kulttuurimaisema.[68]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen perustuslaki takaa sanan- ja lehdistönvapauden.[69]

Mauritiuksen suosituin viestintäväline on televisio. Valtio-omisteinen yleisradioyhtiö Mauritius Broadcasting Corporation (MBC) heijastaa usein hallituksen ajattelua. Lehdistöä hallitsee kaksi mediaryhmää, Le Mauricien ja La Sentinelle. Sanomalehdet kritisoivat usein hallitusta ja oppositiopuolueita.[69]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritius on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964. Parhaiten on menestynyt Bruno Julie, joka sai pronssimitalin nyrkkeilystä vuonna 2008.[70]

Mauritiuksen jalkapallomaajoukkue sijoittuu FIFA-rankingissa tammikuussa 2018 sijalle 157.[71] Maassa toimii 70 jalkapalloseuraa ja niissä pelaa 17 000 rekisteröityä pelaajaa[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h CIA: CIA World Factbook Mauritius World Factbook. 4.2.2009. Viitattu 4.2.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b Mauritius CIA World Factbook. Viitattu 5.3.2023.
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ a b Background note (arkisto) 2012. US Dept. of State. Viitattu 20.10.2013. [vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b Country Info FIFA
  6. ↑ Kimmo Kiljunen: Maailman maat ja liput, osio Afrikka, artikkeli Mauritius
  7. ↑ a b McSweeney, C., New, M. & Lizcano, G.: Climate Change Country Profiles: Mauritius UNDP Climate Change Country Profiles. 2010. Viitattu 5.3.2023.
  8. ↑ Bowman: Mauritius: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e Fourth National Report on the Convention on Biological Diversity, s. 11.
  10. ↑ Country Guide Mauritius BBC Weather (web archive)
  11. ↑ a b Fourth National Report on the Convention on Biological Diversity, s. 12.
  12. ↑ Wilson & Reeder: Mammal Species of the World (Hakusana "mauritius") Bucknell University. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Jonathan Fryer: Bringing the dodo back to life BBC. 2002. Viitattu 23.3.2019.
  14. ↑ Species Mauritius and Rodrigues African Bird Club. Viitattu 23.3.2019.
  15. ↑ List of Birds that Have Recently Gone Extinct Earth Life
  16. ↑ a b c d e History of Mauritius Mauritius Now. Viitattu 29.3.2024. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d e f g h Bowman: Mauritius: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.3.2024. (englanniksi)
  18. ↑ a b c History of Mauritius Maurinet.com. Viitattu 29.3.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Sécurité: des gros bras indispensables à certains politiciens lexpress.mu. 2.4.2019.
  20. ↑ Port Louis – Rioting against Independence at the General Elections of 1967 Vintage Mauritius.
  21. ↑ a b Sir Seewoosagur Ramgoolam, 85; Mauritius Leader Los Angeles Times. 19.12.1985. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Mauritius president resigns BBC News 15.2.2002
  23. ↑ Mauritius presents new anti-terror law Afrol News
  24. ↑ Timeline Mauritius BBC
  25. ↑ Tor Sellström: Africa in the Indian Ocean: Islands in Ebb and Flow. BRILL, 2015-05-27. ISBN 978-90-04-29249-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.1.2020). (englanniksi)
  26. ↑ Sir Anerood Jugnauth – The Founder MSM Party
  27. ↑ BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 30.
  28. ↑ Mauritius: Prime Minister Navin Ramgoolam wins election | Pambazuka News www.pambazuka.org. Viitattu 5.1.2020.
  29. ↑ Mauritius – Independence Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Mauritius Profile Leaders BBC News. Viitattu 21.10.2013. (englanniksi)
  31. ↑ AFP/PTI: Mauritius names new prime minister Anerood Jugnauth Business Standard India. 14.12.2014. Viitattu 5.1.2020.
  32. ↑ Bernstein, Rachel: Biodiversity researcher becomes first female president of Mauritius Science. 6.7.2015. American Association for the Advancement of Science. Viitattu 22.1.2018. (englanniksi)
  33. ↑ Carey, Sean: Mauritius gets its first female president New African Magazine. 4.6.2015. Viitattu 22.1.2018. (englanniksi)
  34. ↑ a b c d e Mauritius: Freedom in the World 2023 Freedomhouse.org. FreedomHouse. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  35. ↑ Africa's only woman head of state 'to quit' bbc.com. 17.3.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  36. ↑ Pritivirajsing Roopun elected as new President of Mauritius by parliament Current Affairs Today. 3.12.2019. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  38. ↑ Kono Tasina: UN court ruling puts future of strategic US military base Diego Garcia into question Andi Sendi. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  39. ↑ Roukaya Kasenally: How Pravind Jugnauth clinched the win in Mauritius' elections The Conversation. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  40. ↑ a b c BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 8.
  41. ↑ a b Bowman: Mauritius: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  42. ↑ The Constitution of the Republic of Mauritius (kpl 49) mauritiusassembly.govmu.org. 2016. Viitattu 21.1.2019.
  43. ↑ BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 40.
  44. ↑ Mark Townsend: Chagos islanders stunned as David Cameron rules out return The Guardian. 26.1.2024. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  45. ↑ BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 5.
  46. ↑ BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 34.
  47. ↑ BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 11.
  48. ↑ a b BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 7.
  49. ↑ Digest of Demographic Statistics 2022 (XLSX) Government of Mauritius. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
  50. ↑ 2022 Population Census – Main Result, s. 1
  51. ↑ GDP per capita, PPP (current international $) - Sub-Saharan Africa, Middle East & North Africa Data.worldbank.com. The World Bank Group. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  52. ↑ Mauritius Overview The World Bank Group. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  53. ↑ a b Mauritius - Country Commercial Guide 10.4.2023. International Trade Administration. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  54. ↑ BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 25.
  55. ↑ a b The economic context of Mauritius 12/2023. Lloyds Bank. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  56. ↑ a b Bowman: Mauritius: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  57. ↑ M. Rafic Soormally: Mauritius and the re-introduction of the Railway Transport System: A Hallmark of Modernisation and Progress Lexpress.mu. 15.9.2017. La Sentinelle Ltd. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  58. ↑ Mauritius Metro Express Railway Technology. 9.1.2019. Verdict Media Limited. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  59. ↑ Mauritius Airport (SSR International Airport) Mauritius Attractions. Viitattu 6.1.2020. (englanniksi)
  60. ↑ a b 2022 Population Census – Main Result, s. 2.
  61. ↑ 2022 Population Census – Main Result, s. 3.
  62. ↑ 2022 Population Census – Main Result, s. 6.
  63. ↑ Bowman: Mauritius: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  64. ↑ 2022 Population Census – Main Result, s. 9.
  65. ↑ A list of all Mauritius Universities Africa Universities. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  66. ↑ Bowman: Mauritius: Cultural life Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.3.2024. (englanniksi)
  67. ↑ A Taste of the Mauritian Sega Encyclopedia Mauritiana [vanhentunut linkki]
  68. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  69. ↑ a b Mauritius profile – Media BBC News. 29.8.2017. Viitattu 23.12.2020. (englanniksi)
  70. ↑ Mauritius: 7 games Sport Reference
  71. ↑ Mauritius Football Association 10.6.2015. FIFA. Viitattu 20.6.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenvaltiot

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mauritius&oldid=22292359”