Szerkesztő:Eino81/A finn nyelv területi változatai

A Wikipédiából, a szabad enciklopédiából
A finn nyelv területi változatai
A finn nyelv területi változatai

Az uráli nyelvcsaládba tartozó finn nyelv területi változatait két nagyobb részre lehet osztani: keleti- és nyugati finn nyelvjárásokra. Az ország határain belül beszélt dialektusokon túl nyelvjárásnak tartják a Svédországban beszélt meänkielit és a Norvégiában beszélt kvént, ellenben a keleti nyelvjárások nagyon hasonlító karjalai nyelvet már kevesen tekintik a finn nyelv egyik területi változatának.

A finnek - a magyaroktól eltérően - nem egy köznyelvet sajátítanak el születésüktől kezdve, hanem egy nyelvjárást (Finnországban a nyelvjárásoknak még van becsülete, a médiában is széles körben használatos).

Nyelvjárások[szerkesztés]

A nyugati nyelvjárásokra hatott a svéd nyelv, míg a keleti nyelvjárásokra a karjalai volt nagyobb befolyással.

a nyelvjásrásoknak is vannak kisebb egységekik, nézd meg itt - suomen murraleluet

Példák a változatok különbségeire[szerkesztés]

Lounaismurre Kyl ny. = Kyllä nyt. Igen, most A szavak a szóvégen gyakran rövidülnek.
Dél-pohjalai nyelvjárás Soot. = Sinä olet. Te vagy Pikapuhemuotoja käytetään tavallisesti.
Häme-i nyelvjrás Nährään. = Nähdään. Viszlát A köznyelvi d helyett r-t használnak.
Észak-pohjolai nyelvjárás ossuus = osuus A mássalhangzók nyújtása hosszú magánhangzó előtt.
Peräpohjalaismurre jokhaisen = jokaisen H:ta käytetään tavallisesti sanan sisällä.
Kaakkoismurre Puota. = Pudota. A köznyelvi d kiesik.
Savoi nyelvjárás poeka = poika Diftongi redusoitunut eli diftongin osat ääntämykseltään lähempänä toisiaan.

Lounais nyelvjárás[szerkesztés]

Lounais nyelvjárás
  • yleiskielen d:n vastine on joko puolisoinnillinen d (ð) (vrt. englannin this) tai r
paðas, verel (padassa, vedellä)
  • yleiskielen ts vastine on joko t, tt tai soinniton ts-affrikaatta (θ) (vrt. englannin thing) yleiskielen metsä taipuu
mettä : metän (yleisedustus)
mettä : mettän (välimurteiden pohjoisosassa)
meθθä : meθθän (Rauman-Eurajoen seutu)
  • itämerenkantasuomen pitkien vokaalien ee, oo ja öö diftongioitumismuodot iä, ua ja yä
nuar tyämiäs pro nuori työmies (itämerenkantasuomen noori töömees)
  • i-, u-, ja y-loppuiset diftongit ovat määräehdoin supistuneet (redusoituneet):
koer(a), naora(a), kööh(ä) pro koira, nauraa, köyhä .
  • loppuheitto eli apokopee (sanat, joissa sananloppuinen vokaali kadonnut) joskus kaksitavuisissa, aina useampitavuisissa sanoissa
See om pitk ja teräv.
  • sisäheitto eli synkopee (kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaali kadonnut, jos ensimmäinen tavu pitkä ja kolmas tavu alkaa l, m, n, r tai v)
Mnää ole suamlane.
Tänäp olis pernoi ja affni ruakan
  • pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä ja viimeisen tavun klusiilit ja sibiliantit kahdentuvat
Neep puises seippä olik korkkiat. (= puiset seipäät)
  • jälkitavujen ua, yä, ie ja iä jälkimmäinen vokaali kadonnut
Mnuu halutta assu Eorjoel. (=asua)
  • kaksois-l:n, -m:n, -n:n ja -r:n lyheneminen pitkän vokaalin, diftongin ja painottoman tavun jäljessä
käänetti pro käännettiin
kualu pro kuollut
kiäretti pro kierrettiin
  • yleiskielen ea- ja eä-loppuiset nominit saavat uudet muodot
Talo o kauhian korkki. (= korkea; myös kauhian korkja ja kauhian korkia käyvät)
  • imperfektissä tunnus -s(i)
Hän istus. (=istui)
  • sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät yleisiä, varsinkin klusiili +l tai r
Lopet nys se protkottamine (=valitus) ja menk klappama (= pesemään pyykkiä)
  • f-äänne yleinen
affen, kaffe, faneri, föli jne.
  • rk:n ja lk:n astevaihtelu
märjä halvo (märät halot)
  • Heikko aste usein yleiskielen i-loppuisen diftongin edellä
iðäne[n] pro itäinen
kellane[n] pro keltainen
  • Toisen tavun vokaalin piteneminen puolipitkäksi, jos ensitavu on lyhyt
Mää asuun Turuus pro Minä asun Turussa
  • Pitkät vokaalit sanan ensimmäisen tavun jälkeen harvinaisia sekä konsonanttien k, p, t ja s erikoisgeminaatio
ihmissi pro ihmisiä
kotti pro kotiin
  • Rauman seuduilla myös tavujenvälinen h
taloho, kylähä, silmhi

Dél-pohjanmaai nyelvjárás[szerkesztés]

Dél-Pohjanmaai nyelvjárás
  • yleiskielen d:n tilalla on sanan sisällä r
Mä taharon uurem puukool lahajaksi.
Älä nyt täräjä, siälä mettäs on niitä marollakkia kyllä.
  • jälkitavun vokaalienvälinen h
    on säilynyt
Me tairetahan (tairethan) saaras saretta ehtoolla.
Me mennähän (menhän) uimahan.
  • yleiskielen vokaaliyhtymät ea, eä, oa ja öä saavat uudet päätteet
M'oon ylypiä.
Se kaksfooninkinen taloo on korkia.
Emmä keriinnys sanuas sillem mihinkä Antti meni.
  • yleiskielen ensitavun avautuvat diftongit avautuvat vielä enemmän (ei eteläisissä pitäjissä eikä Suupohjassa)
Tua hiano tyämiäs
  • konsonanttien välinen välivokaali, eli ns. švaa-vokaali
    kuten savolaismurteissa
On komia ilima (ilama).
M'oomma lähärös kalahan.
On se ny helevetti kun ei aikuunen ihiminen osaa eres puukkoja (huom. sekä yksikkö- että monikkomuoto) teroottaa.
  • inessiivin päätteenä -s tai -hna/-hnä
Mihinä se kirija on?
Taloos on kaks koriaa flikkaa.
Mun taloohnani ei riirellä.
  • sanan- ja tavunloppuinen s on muuttunut h:ksi ennen soinnillista konsonanttia
Järven kirkah vesi. Mennehnänsä.
  • sananloppuiset konsonantit
Sem mettäpöyröön emännän hames om punaanen.
  • e-vartaloisten verbien yksikön 3. persoonan päätteen labiaalistuminen
    kuten savossa, kaakkoismurteissa ja karjalan kielessä
Jussi tuloo nyk kotua.
Teköö häjyä kattuak kun isoo miäs itköö.
  • jälkitavujen i-loppuisten diftongien tilalla on pitkä vokaali
Mä annoon sillek kaks rehupaalia.
Nuas taloos asuu kunnov väkiä.
  • monikon 1. ja 2. persoonan päätteet ovat samat kuin paikoin itämurteissa ja karjalan kielessä
M'oon oikias, s'oot vääräs, s'on kans vääräs,
m'oomma oikias, t'ootta vääräs, n'on aivam mettäs.

Häme-i nyelvjárás[szerkesztés]

  • yleiskielen d:n vastineena l tai r
Kahlen palan hylly. (=Kahden padan hylly.)
Kahren paran hylly.
  • lk:n ja rk:n astevaihtelu
Hal(l)oot on kuivia. (=halko)
  • ea- ja eä-yhtymät
Pim(m)ee vois lähtee. (=Pimeä voisi lähteä.)
  • tehdä-verbin omaleimainen taivutus
tehen (=teen), tehet (=teet), tehemme (=teemme), tehin (=tein; imperfekti) jne.
  • demonstratiivipronominit
toi, tota, tolle jne.
noi, noita, noille jne.
  • toisin kuin yleiskielessä, nk-konsonanttiyhdistelmällä ei ole astevaihtelua
aurinkonvalo
Paas nyt tehren. (=Panehan nyt tehden/Alahan tehdä)

Források[szerkesztés]
A lap eredeti címe: „https://hu.wikipedia.org/w/index.php?title=Szerkesztő:Eino81/A_finn_nyelv_területi_változatai&oldid=3653210”